Alppi-hiking Italia kevät 2025

Maisemavaellus Val Grandella - Kevät 2025

Olemme siirtyneet aloituspisteelle lähelle Miezzinan kylää Verbaniassa. Tarkoituksena on lähteä kapuamaan ylös kohti … huippua. Polut on merkitty vuorivaellusten tyyliin punavalkoisen kyltein, joita seuraamalla saamme käsitystä miten pitkät matkat ovat tunneissa tai minuuteissa kohteisiin. Aloituspisteet saattavat lähteä vuorikylissä olevien talojen takapihoilta, mikä saattaa yllättää meitä suomalaisia yksityisyydessämme.

Nousemme pikkuhiljaa ylemmäs läpi ikivanhojen kiviportaiden muodostaman kujan tullen metsän reunaan. Valtavat puut ja maassa olevat lehdet muodostavat hiljaisen ja meditatiivisen akustiikan kulkemiselle. Pieniä vuoripuroja solisee matkan varrella antaen virkistävää kastetta kasvoille.  Lintujen sirkutus on kirkasta, toisilleen, ja ehkä myös meille vaeltajille, laulantaa puiden siimeksessä.

Mitä ylemmäs nousemme, sen jännittävämmäksi käy tunne alhaalla olevista näkymistä. Korkeuseron tuntee jo vatsanpohjassa. Kuljettuamme halki nurminiityn ja koivumetsikön, saavumme jo huippua vievälle polulle. Polku kulkee serpentiinimäisesti koska jyrkkyys on jo kohtalaista, eikä rasitusta haluta tehdä liialliseksi tässä vaiheessa. Saavumme kohteemme ensimmäselle etapille. Maisema on huikaiseva yli puiden latvojen, alhaalla siintää vuoristokylät ja kimmeltävä Maggiore-järvi. Maiseman värisävyt ovat sekä rauhoittavia, että silmiä hiveleviä. Henki haukkoo maiseman kauneutta, ja samalla hiljentyy vain olemiseen.

Jatkamme hiukan vielä nousua ja saavutamme puolipäivävaelluksen huiputuksen. Näkymät ovat yli ilmasuuntien, ja myös Alpit heijastavat valkoisia huippujaan kauempana pohjoisessa. Saavutamme katseilla kolme eri järveä, joiden välissä kohoilee vuoren huippuja. Olo on kiitollinen luonnolle ja mieli lepää. Annoimme pienen hetken vain tälle kokemiselle.

Laskeuduimme hiukan alemman ensimmäiselle etappipaikalle nauttimaan eväistä. Otimme hiljaisen hetken, jonka aikana annoimme itsellemme ruokalevon, ja mahdollisuuden kameran silmän tarkennuksille. Kuuntelimme jälleen lintujen laulua, ja ihmettelimme keväisessä maastossa puhkeavia tuttuja näkyjä, mustikkaa ja valkoisia metsätähtiä.

Paluu basecampiin sujui mukavan letkeästi, vaikkakin askeleita sai aina pitää vakaana maaston vaihdellessa. Kehon palauttelu ja maistuva päivällinen tekivät päivästä täydellisen. Ihan huikaiseva kokemus!